Näen todella usein tutteja jopa 3-vuotiailla lapsilla ja en ole koskaan oikein ymmärtänyt tähän syytä. Tutti on vauvalle apuväline rauhoittumiseen ja tyydyttää imemisen tarvetta. Heti kun lapsi tapailee ensimmäisiä sanojaan ja oppii puhumaan, koen tutin olevan vain haitta ja luonnollisen kehityksen tiellä. En lähde spekuloimaan imetyksen ja tutinkäytön suhteita (sen saa tehdä joku, joka oikeasti asiasta jotain tietää), mutta teinpäs tähän blogin alkuun postauksen tuteista ja omista kokemuksista niiden suhteen.
Koska esikoisen kohdalla tutti oli toiminut hyvin ja sen suhteen oli positiiviset muistot (erityisesti nukahtamisen apuvälineenä), ostin kuopukselle jo ennen hänen syntymäänsä pari tuttia valmiiksi odottamaan. Esikoiselle oli kelvannut sattumalta se ihan ekaksi ostettu malli ja merkki, joten kuopus sai luvan aloittaa myös Ainun MAM start -tuteilla. Tutit löytyivät tavallisen ostosretken lomasta paikallisesta citymarketista.
Kun sitten kuopus oli syntynyt ja oppinut oikean imuotteen, kaivoin tutit esille. Mutta hupsista - mikään ei sujunutkaan niin kuin Strömsössä! Vaikka esikoisen kohdalla tutti oli kelvannut ilman mitään sen kummempia opetteluita, kuopushan ei tuttia suuhunsa huolinut. Jos tutin jollain tavalla sekunniksi sai houkuteltua ja ujutettua suuhun, lensi se komeassa kaaressa huspois äkkiä.
Googlasin ja kokeilin kaikki mahdolliset niksit A:sta Ö:hön. Maitotilkalla valelu sai aikaan sen, että tutti otettiin kyllä suuhun, mutta ei se siellä kyllä sen paremmin pysynyt. jossain suositeltiin jopa hunajalla sivelyä. Tutti ei kertakaikkiaan ollut vauvan mielestä millään tapaa kiinnostava ja yritykset lopetettiin tuloksetta.
Odotin viikon ja testailin taas uudestaan. Ei muutosta. Odotin taas pari viikkoa ja yritin kokeilla toisen mallisia tutteja. Ei, ei ja ei. Vaikka pärjäsimmekin enemmän kuin hyvin ilman tuttia, oli tästä tutittomuudesta tullut eräänlainen äidin oma pakkomielle. Koska olin esikoisen kanssa oppinut nukuttamisrutiinit tutin kera, sitä taisi kaivata enemmänkin äiti kuin vauva tässä vaiheessa...
Vauva kasvoi ja kehittyi oikein hienosti ja imetys sujui jopa paremmin kuin esikoisen kohdalla. Tutittomuuteen oli jo tottunut kun mentiin neljättä kuukautta. Tottuminen ei kuitenkaan poistanut sitä mieltä kaivertavaa kysymystä, että olisiko vauva kenties rauhoittunut päikkäreilleen nopeammin/helpommin/paremmin tutin kera.
Olin hankkinut tähän mennessä viisi erilaista tuttia vauvan testattavaksi. Vaikka erittäin satunnaisen pulloruokinnan suhteen ei ollut ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa, tuteista ei ollut löytynyt mieleistä. Ensimmäisten tuttikandidaattien rinnalle oli tullut perinteisen näköinen Ainun anatominen ensitutti, MAM perfect (silikoninen 'dentoflex' huvitutti, joka pakkauksensa mukaan lupaa olla vähän kaikkea mahdollista) sekä Nubyn hieman erilaisella tuttiosalla varustettu 'mini' -tutti. Joukon hännänhuipuksi olin löytänyt Stockan lastentarvikeosastolta luonnonkumisen tanskalaista designia olevan Hevean erikoisuuden, jossa tutin imuosa ja kanta ovat kaikki yhtä ja samaa materiaalia ilman mitään saumoja.
 |
| http://heveababy.com/ |
Hevean kuminen tutti tuntui kelpaavan vauvalle aavistuksen paremmin kuin muut, mutta en usko että materiaalilla oli osuutta asiaan. Varsinaisen eron taisi lopulta tehdä itse tutin muoto, joka oli nk. 'anatominen' (tai englanniksi kutsutaan nimityksellä 'orthodontic', joka viittaa enemmänkin hammasystävällisyyteen), jossa tuttiosan kärki on toiselta puolelta tasainen ja toiselta pyöreä. Muoto oli sama kuin Ainun ensitutissa, mutta suuhun menevän tuttiosan varsi oli huomattavasti pidempi.
'Tuttifarssimme' sai lopulta onnellisen (?) lopun joulun myötä; vauva sai eräänlaisena vitsinä joululahjaksi (ihan perusmallisen anatomisesti muotoillun) tutin, jossa komeili lahjanantajan lempiurheiluseuran logo. No tästäpä vauva oli niin otettu, että suotuisasti testaili tuttia pidempään kuin aikaisempia kokelaita ja lopulta tämä johtikin siihen, että tämä yksi tutti hyväksyttiin vauvan toimesta satunnaiseen käyttöön. Tämän 'imetutin' malli oli jotain Hevean ja Ainun välimaastosta - eli selkeästi tarvitsemamme puuttuva lenkki!
Noin kuukauden 'testausvaiheen' jälkeen vauva natusteli tuttia suussaan jo hetken nukutustoimien lomassa ja vajaan viiden kuukauden iässä tutti oli vihdoin tullut hyväksytyksi. Nyt kun hyväksytty malli oli löytynyt (ja äidin onneksi siitä saatiin sama hyöty kuin esikoisen nukuttamisessa), alkoivat nuo muutkin eri kokoiset ja -malliset tutit 'maistua'. Tutti on nyt mukana pidemmillä ulkoiluilla (useiden tuntien retket) mutta sen varsinainen 'hyötykäyttö' keskittyy edelleen nukkumaanmenon tienoille, eikä tarkoitus ole tuttia tämän enempää 'hyödyntääkään'. Oi auvoa!
 |
| Tässä komeilee osa nykyistä tuttikokoelmaamme... |
Onko kukaan kokenut vastaavia ongelmia tuttien parissa? Oletteko löytäneet tuttivalikoimasta sen yhden 'mahtitutin', joka on ylitse muiden?
